keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Loppukiri

Vähiin käyvät viikot, ennen kuin loppuvat. Tässä vaiheessa reissua Aamut alkavat jo tuntua haikeille: kevättuulta kasvoilla, lehmiä vihreällä nurmella ja kiireetöntä koulumatkaa halki kaupungin tulen ikävöimään viimeistään kaksi päivää kotiinpaluun jälkeen. Täällä viimeistelyä odottavat esseet, alakerran naapurin huuliharpputreenit ja kaamea paahtoleipä onnistuvat toistaiseksi pitämään maan pinnalla. Totuus on kuitenkin se, että tässä on jäljellä enää loppukiri.

Vähän tuntuu hassulle, että muutamassa kuukaudessa sitä oikeasti oppii opiskelemaan vieraassa maassa ja vielä vieraammassa yliopistossa. Näin pääsiäislomien jälkeen olen huomannut kykeneväni suurin piirtein normaaliin brittisuoritukseen opinnossani. Tämä tarkoittaa vaikkapa seminaarien yhteydessä istunnon aiheeseen perehtymistä etukäteen artikkelipaketin, jonkun kirjan, Wikipedian ja kuulopuheitten tuella. Myös vieraan kielen kirjoittaminen on alkanut sujumaan, vaikka viimeisistä kansainvälisistä raapustuksista oli jo ehtinyt kulumaan vuosi jos toinenkin. Kirjastossa istuessa aika menee nopeasti ja opiskelut alkavat käymään vähiin. Hmm, ehkäpä viimeiset viikot joutuu viettämään täyspäiväisenä turistina.
Onneksi isäntämaani pystyy kuitenkin vielä tuottamaan uusia haasteita. Tämän päivän urotyö oli käydä selvittämässä paikallisessa asukastoimistossa kustin polkema kumma lasku. Britit päättivät ilmeisesti vielä muutamaa viikkoa ennen lähtöäni ruinata minulta lisää vuokraa. Muistin tosin maksaneeni vuokran, vaatihan se minulta aikaan neljä eri reissua yliopiston erilaisiin finanssi- ja asuntotoimistoihin. Tällä kertaa asia selvisi yhdellä käynnillä ja puhelinsoitolla, enkä päätynyt maksamaan karhuttua 40 Euroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti