Britanniassa on tottu eläämään irlantilaisten ja arabien mudostamien turvallisuushaasteiden kanssa. Briteillä on omaleimainen tyylinsä luoda turvallisuuden tunnetta julkisessa elämässä ja myös kotilieden ääressä. Yksi hyvä esimerkki arkipäivän turvallisuusratkaisusta on jokaiseen opiskelijaasuntolaan kuuluva turvallisuusohje. Alla esimerkkinä ote leivänpaahtimen käyttö- ja turvallisuusohjeesta.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
torstai 22. tammikuuta 2009
Brittikliseitä
Vickyn lisäksi brittikliseitä on valtavasti ja hauskaa niistä tekee se, että moni niistä on totta. Esimerkiksi kauhutarinat saarelaisten kylpyhuoneista omaavat vakaan todellisuuspohjan. Vaikka kylpyhuoneen laitteisto olisikin tältä vuosikymmeneltä (kuten se omassa kämpässäni on), saattaa se yllättää meikeläiseen Oraksen kromikahvaan tottuneen. Omassa suihkussani sekoittaja muistuttaa säätimineen ikkunatonta mikroaaltouunia tai leipäkonetta: siinä on on / off nappi, neljä merkkivaloa ja kaksi säätönamiskaa (toisessa numeroita, ja toisessa kuvallisia symboleita). Luonnollisesti
veden tulomäärää ja lämpötilaa säätää sama ruuvi. Vaihtoehtona on paistua nopeasti tai palella hitaasti.
Koska isäntämaani noudattaa näin suoraan ja rehdisti omia kliseitään, olen pyrkinyt toimissani kantamaan oman korteni kekoon. Olen onnistunut kiusaamaan yliopiston pahaa-aavistamatonta Finance Officea kolmella eri visiitillä vuokraa maksaessani, kiusannut hissan laitoksen siivoojia etsiessäni tietä luokkaan tai talosta ulos ja toki myös kääntämään jokaista keittiömme uunin kytkintä (joita on paljon) saamatta pastaani lämpimäksi. Enää taitaakin puuttua bussin alle jääminen, mikä on silloin tällöin ollut lähellä.
Opastettu kierros Fenhamin paremmalla puolella
2. vaihtopäivän kunniaksi tarjoan katsauksen uuteen asuinalueeseeni ja loisteliaaseen kämppääni. Pitäkää turvavyöt päällä koko ajan ja nostakaa istuimenne selkänoja pystyasentoon.
Alueen aiheettomista palohälytyksistä ja muusta
paheksuttavasta käytöksestä 99% tulee oheisesta St. Mary´s Collegesta, joka on siis opiskelija-asuntola. Rakennus on ennen nykyistä käyttötarkoitustaan ollut jonkinlainen katolinen oppilaitos.
Lähialueelta ei muuten etsimälläkään löydy yhtäkään betonielementtiratkaisua, vaan kaikki julkisivut ovat ikiaikaisen näköistä tiiliverhoilua ja valkoisia ikkunanpuitteita. Brittiläisen rakentamiskulttuurin kanssa tehdyt lukuisat virhearviot ovat opettaneet olemaan arvailematta rakennusten ikää, mutta ihan
lähiaikoina tätäkään pytikinkiä ei ole rakennettu.
Fenhamin kaupunginosa sijaitsee siis osapuilleen hemmetin kaukana Newcastlen kampusalueelta. Kävelyminuuteissa tämä matka on noin 30 min. Alue jakaantuu paikallisten mukaan kahtia pakistanilaistaustaisten maahanmuuttajien suosimaan lähiöön ja toisaalta tähän porvarillisemman valtaväestönosan asuttamaan britti-idylliin. Homman nimi on siis valtava määrä lähes identtisiä paritaloja, pieniä ruokakauppoja ja konservatiivisia perhearvoja.
Yliopiston asuntoloista suurin osa sijaitsee luonnollisesti lähellä yliopistoa, mutta osa
opiskelijakämpistä on sijoitettu myös kauemmas keskustasta. Tämä parin kilometrin matka on etäkohteista lyhyin, toiseen joutuu menemään metrolla ja kolmanteen ei pääse silläkään.
Britit ovat ilmeisesti kuvitelleet joskus olevansa insinöörikansaa. Yhden tien ylitykseen saa helposti mahtumaan kolmekin oheisen näköistä käytännöllistä laatikkoa. Samalla ajatusmallilla vihreitä arvoja kaupungissa edustavat taustalla näkyvät käytännölliset valtavan isot nurmikentät, joissa esimerkiksi pallopelit ovat kiellettyjä.
Alueen aiheettomista palohälytyksistä ja muusta
Tiloista löytyy mm. 350 opiskelijakämppää, biljardisali, pyykkitupa ja kahvila. Kuvassa on rakennuksen pääovi, josta mennään lähinnä respaan. Asuntoihin on omat rappukäytävänsä, joiden sisääntulo ei ole yhtä hulppea.
Yksi asuntola-alueen fasiliteeteista on asukkaille ilmainen pysäköintialue. Yllättävää kyllä aika
monella opiskelijalla on jonkinlainen ajoneuvo, myös fillareita näkee paljon. Rakennuksen vanhasta käyttötarkoituksesta kielivät isot ikkunat. Satunnainen suomalaisvaihtarimme asutettiin vasemmalta lukien toisen kaari-ikkunan kohdalle.
Lähialueelta ei muuten etsimälläkään löydy yhtäkään betonielementtiratkaisua, vaan kaikki julkisivut ovat ikiaikaisen näköistä tiiliverhoilua ja valkoisia ikkunanpuitteita. Brittiläisen rakentamiskulttuurin kanssa tehdyt lukuisat virhearviot ovat opettaneet olemaan arvailematta rakennusten ikää, mutta ihan
Arvailusta edelleen kieltäytyen ainakin 1800-luvun lopulle tekivät britit taloistaan mieluusti linnamaisia. Jokaiseen itseään kunnioittavaan julkiseen rakennukseen kuului vartiotorni, jollainen mahtuu tällekin sisäpihalle. Sisäpihoja talossa on useita ja itseasiassa rappukäytävästä toiseen ei pääse, kuin ulkokautta. Tämä foto on otettu 2. kerroksesta vaihtariressukan ikkunasta, jonka näköala ei siis ole kovin hääppöinen.
Brittiläinen sisustusarkkitehtuuri on tunnetusti kummaakin kummempaa. Yksityiskohdat saavat
odottaa omaa kiertoajeluaan, mutta kerrotaan nyt esimerkkinä, että St Mary´s:n korea ulkokuori pitää sisällään mm. tuhansia neliöitä kokolattiamattoa. Tämä brittinäkemyksen mukaan erittäin käytännöllinen lattiakarvoitus peittää lähes kaikkia laittioita esimerkiksi portaat mukaan lukien.
Brittiläinen sisustusarkkitehtuuri on tunnetusti kummaakin kummempaa. Yksityiskohdat saavat
Kokolaittiamaton merkitystä brittikulttuurissa ei kannata aliarvioida, sillä tämä lattiapinnoite johtaa mm. valtavaan aamutossujen ja astmalääkkeiden kysyntään. Brittien ei tarvitse tuhlata aikaa ajoittaiseen moppaamiseen, vaan käytäntö on ilmeisesti odotella lian kuivumista ja hoitaa puhtaanapito imurilla. Saarelta löytyy myös kyseiseen toimintaan erikoistuneita yrittäjiä, joilta jotkut tilaavat vuosittaisen tehojynssäyksen. Muilla on likaista.
Tsadaa! Tälle näyttää sisältä Juhon seuraavan puolen vuoden asunto. Residenssi pitää sisällään ehkäpä noin 10 neliön huoneen, pesualtaan ja seinän levyisen ikkunan.
Mystinen laatikkomainen laite kirjoituspöydän vieressä on luonnollisesti lämmityslaite. Brittiläisittäin makuuhuoneen lämpötilasta ei olla kovin tarkkoja, laitteen säätömahdollisuudet voi valita asentojen on ja off välillä.
Kaikki yliopistoni kämpät ovat ilmeisesti valmiiksi kalustettuja, ja tässä tapauksessa huonekalut olivat pääosin viime vuosikymmeneltä. Tuuri kävi myös kuvasta leikkautuneen pesualtaan suhteen, joka on autotalliratkaisun sijaan posliinista valmisetettua mallia.
Päätän pikakierroksen kirjalliseen helpoituksenhuokaisuun: olisi voinut käydä huonompikin tuuri asunnon suhteen. Monet haastattelemani vaihtarit ovat saaneet asuntonsa kauempaa tai asunto saattaa muistuttaa viimeksi 70-luvulla rempattua siivouskomeroa. Helpottunuttta tyytyväisyyttä huokuen on helppo siirtyä yhteiskeittiöön keittelemään vettä iltakupposta varten.
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Katu-uskottavuudesta ja majoneesista
Tämä teksti kirjoitettiin alunperin 1,5 vuorokauden lähes yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen. Kirjoitusvirheitä korjailin lopulta vain viidestä paikasta.
Tänään oli sitten se päivä. Kauan odotettu saapuminen vaihtokaupunkiin meni lopulta varsin vähin kommelluksin ja tulopäivän näin lopulta hiipuessa iltaan ei päivän antiin voi olla kuin tyytyväinen.
Oikeastaan tämä päivä alkoi jo perjantaina, kun pakkaamis / siivousrumba Turussa muuttui paniikinomaiseksi tavaroiden hapuiluksi. Kiitos läheisten tuen ja apukäsien saatiin kämppä kuitenkin tyhjäksi ja tavarat rinkkaan ajoissa. Aikaa jäi jopa noin 45 minuutin yöunille ennen sirtymistä bussipysäkille.
Tunnustan harjoittaneeni viimevuosina hävettävän paljon lentomatkailua. Tiedän, että lomalentoni kuluttavat pallomme kerosiinivaroja snapsilasillisen verran per lentokilsa - siitäkin huolimatta valitsin tällä kertaa jopa osin uhkarohkeasti lennot Köpiksen kautta suoraan kohdekaupunkiini. Luonto kosti kuitenkin kärsimänsä menetyksen öljyisen makuisella kahvilla ja vatsasta ylös kapuamaan pyrkivällä majoneesilla. Katsonkin, että olemme jälleen sujut.
Perillä odottava Britannia oli sellainen, kuin millaiseksi sen noin puolitoista vuotta sitten jätin: lämmin, nuhjuinen ja äärimmäisen katu-uskottava. Kun bongasin ensimmäisen vastaantulevan kirkon tornista Live8-sloganin, tiesin olevani perillä.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Dear Aleski
Kaksi viikkoa ennen lähtöä alkaa kylmä hiki kohoamaan otsalle. Mieltä ahdistavat avoimet kysymykset, "kuten mistä asunto?" ja "miten kitara selviää lentomatkasta?". Toisaalta asunnon nurkasta tuijottavat kirja- ja valokuvaustarvikepinot päivä päivältä yhä syyllistävämmin - loppusijoituspaikka pitäisi näillekin hankkia vielä ennen lähtöä.
Ensimmäinen opittu asia vahtoon lähdössä oli jälleen kerran verkoston tärkeys. Moni musisointiväline ja kirjallinen aarre (jolla siis viittaan lähinnä taiteilijan signeraamiin sarjakuviin) sai väliaikaisen kodin kaverin luota vaihtoreissun ajaksi. Saarelaisten kanssa asioidessa ei virallisista yhteistyötahoista ollut myöskään suurta apua, vaan selviytymisen kannalta oleellinen info saatiin kohteessa aiemmin vierailleelta toverilta.
Apu tulikin tarpeeseen, sillä käämit meinasivat Joulun pyhinä palaa useampaankin kertaan. Brittiläisen yliopiston kanssa asiointi ei sinäänsä paljoakaan eroa kotimaisesta virastobyrokratiasta: Esimerkiksi asunnon haku järjestyi hyvinkin nopeasti, kun lähetti anovan, mutta toisaalta hieman kiukkuisen sähköpostin tarpeeksi monelle henkilölle. Mieli kirkastuikin nopeasti, kun tiedot lopulta ilmestyivät yliopiston tietokantaan. Kun asuntohakemuksen sai lopulta vetämään ei tunnelmaa enää pystyneet laskemaan edes saarelaisten sympaattiset pikkuvirheet, kuten sukunimen kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella, tai kolmannen etunimen kääntäminen slaavilaisempaan asuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
