keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Katu-uskottavuudesta ja majoneesista
















Tämä teksti kirjoitettiin alunperin 1,5 vuorokauden lähes yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen. Kirjoitusvirheitä korjailin lopulta vain viidestä paikasta.

Tänään oli sitten se päivä. Kauan odotettu saapuminen vaihtokaupunkiin meni lopulta varsin vähin kommelluksin ja tulopäivän näin lopulta hiipuessa iltaan ei päivän antiin voi olla kuin tyytyväinen.

Oikeastaan tämä päivä alkoi jo perjantaina, kun pakkaamis / siivousrumba Turussa muuttui paniikinomaiseksi tavaroiden hapuiluksi. Kiitos läheisten tuen ja apukäsien saatiin kämppä kuitenkin tyhjäksi ja tavarat rinkkaan ajoissa. Aikaa jäi jopa noin 45 minuutin yöunille ennen sirtymistä bussipysäkille.

Tunnustan harjoittaneeni viimevuosina hävettävän paljon lentomatkailua. Tiedän, että lomalentoni kuluttavat pallomme kerosiinivaroja snapsilasillisen verran per lentokilsa - siitäkin huolimatta valitsin tällä kertaa jopa osin uhkarohkeasti lennot Köpiksen kautta suoraan kohdekaupunkiini. Luonto kosti kuitenkin kärsimänsä menetyksen öljyisen makuisella kahvilla ja vatsasta ylös kapuamaan pyrkivällä majoneesilla. Katsonkin, että olemme jälleen sujut.

Perillä odottava Britannia oli sellainen, kuin millaiseksi sen noin puolitoista vuotta sitten jätin: lämmin, nuhjuinen ja äärimmäisen katu-uskottava. Kun bongasin ensimmäisen vastaantulevan kirkon tornista Live8-sloganin, tiesin olevani perillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti