Vickyn lisäksi brittikliseitä on valtavasti ja hauskaa niistä tekee se, että moni niistä on totta. Esimerkiksi kauhutarinat saarelaisten kylpyhuoneista omaavat vakaan todellisuuspohjan. Vaikka kylpyhuoneen laitteisto olisikin tältä vuosikymmeneltä (kuten se omassa kämpässäni on), saattaa se yllättää meikeläiseen Oraksen kromikahvaan tottuneen. Omassa suihkussani sekoittaja muistuttaa säätimineen ikkunatonta mikroaaltouunia tai leipäkonetta: siinä on on / off nappi, neljä merkkivaloa ja kaksi säätönamiskaa (toisessa numeroita, ja toisessa kuvallisia symboleita). Luonnollisesti
veden tulomäärää ja lämpötilaa säätää sama ruuvi. Vaihtoehtona on paistua nopeasti tai palella hitaasti.
Koska isäntämaani noudattaa näin suoraan ja rehdisti omia kliseitään, olen pyrkinyt toimissani kantamaan oman korteni kekoon. Olen onnistunut kiusaamaan yliopiston pahaa-aavistamatonta Finance Officea kolmella eri visiitillä vuokraa maksaessani, kiusannut hissan laitoksen siivoojia etsiessäni tietä luokkaan tai talosta ulos ja toki myös kääntämään jokaista keittiömme uunin kytkintä (joita on paljon) saamatta pastaani lämpimäksi. Enää taitaakin puuttua bussin alle jääminen, mikä on silloin tällöin ollut lähellä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti