maanantai 5. tammikuuta 2009

Dear Aleski


Kaksi viikkoa ennen lähtöä alkaa kylmä hiki kohoamaan otsalle. Mieltä ahdistavat avoimet kysymykset, "kuten mistä asunto?" ja "miten kitara selviää lentomatkasta?". Toisaalta asunnon nurkasta tuijottavat kirja- ja valokuvaustarvikepinot päivä päivältä yhä syyllistävämmin - loppusijoituspaikka pitäisi näillekin hankkia vielä ennen lähtöä.

Ensimmäinen opittu asia vahtoon lähdössä oli jälleen kerran verkoston tärkeys. Moni musisointiväline ja kirjallinen aarre (jolla siis viittaan lähinnä taiteilijan signeraamiin sarjakuviin) sai väliaikaisen kodin kaverin luota vaihtoreissun ajaksi. Saarelaisten kanssa asioidessa ei virallisista yhteistyötahoista ollut myöskään suurta apua, vaan selviytymisen kannalta oleellinen info saatiin kohteessa aiemmin vierailleelta toverilta.

Apu tulikin tarpeeseen, sillä käämit meinasivat Joulun pyhinä palaa useampaankin kertaan. Brittiläisen yliopiston kanssa asiointi ei sinäänsä paljoakaan eroa kotimaisesta virastobyrokratiasta: Esimerkiksi asunnon haku järjestyi hyvinkin nopeasti, kun lähetti anovan, mutta toisaalta hieman kiukkuisen sähköpostin tarpeeksi monelle henkilölle. Mieli kirkastuikin nopeasti, kun tiedot lopulta ilmestyivät yliopiston tietokantaan. Kun asuntohakemuksen sai lopulta vetämään ei tunnelmaa enää pystyneet laskemaan edes saarelaisten sympaattiset pikkuvirheet, kuten sukunimen kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella, tai kolmannen etunimen kääntäminen slaavilaisempaan asuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti