Ihminen on siitä hauska otus, että se hamstraa ympärilleen ison kasan tarpeetonta roinaa. Matkustaminen on kulttuurissamme niin erikoinen osa elämää, että sitä varten on kehitetty aivan oma roinagenre.
Tyypillistä matkaroinalle on se, että näitten esineitten sisään saa mukavasti muita matkalla tarvittavia esineitä. Esimerkiksi passia - tuota turistin elämänlankaa kotimaahan, säilytetään kaulassa kannettavassa pussissa. Tällainen pussi on paitsi jokaisen matkustavaisen pakko-ostos, myös käytännöllinen liikelahja. Lisäksi pussien työllistävä vaikutus on huomattava: Etelän turistirysissä työskentelee nimenomaan näihin pusseihin erikoistuneita taskuvarkaita. Etsiessäni omaa passiani käveli minulle vastaan neljä erilaista passipussia. Kolme niistä jää tälläkin kertaa Suomeen.
Pakkaaminen vaihtoreissua varten ei sinällään ole aivan ongelmatonta. Puolen vuoden tavaroita ei millään saa mahtumaan monessa reissussa rähjäytyneeseen putki-savottaan, joten kompromisseja on aivan pakko tehdä. Mukaan lähtee yksimielisellä päätöksellä ainakin se BW-kauluspaita, joka on kotimaassa palvellut kolmella eri koulutusasteella. Saarella, jossa vallitsee ympärivuotinen marraskuu kannattaa vähän vaatetusresurssit varmaankin suunnata välikausiasuihin, mutta suuri osa vaatekaapin sisällöstä jää kuitenkin kotimaahan. Sama pätee vuosien varrella hankittuun valokuvauskalustoon, pisimmät polttovälit jäävät tällä kertaa kotiin. Reissun webbikuvistustakin silmälläpitäen mukaan lähtee jopa digikamera, joka lähes pelottaa tällaista mustavalkokuvaukseen keskittynyttä puritistia.
Tällä kertaa rinkan lisäksi ajattelin tunkea koneen ruumaan vielä kitaralaukunkin, mikä tuo oman jännituksensä lentomatkaan. Asiaa hiukan tutkittuani päädyin hypoteesiin, jonka mukaan 70-luvulta periytyvä kitarakeissini pysyy kasassa lähinnä siihen liimatuilla tarroilla. Soittimen matkantekoa täytyy helpottaa ainakin roudarinteipillä ja superloonilla - muuten ei saarella rokki soi.
Matkatavaroita pakatessani huomasin myös ilokseni aikuistuneeni parista edellisestä Britanniaan suuntautuneesta reissusta. Vaikka sähköverkkorajat ylittävä adapterin metsästäminen onkin tuonut takavuosina uusia jänniä sosiaalisia kontakteja, hankin tälle reissulle ihka oman EU-UK -adapterin. Tämäkin genre on muuten Turun keskustan Nils Holgerssonillakin aika laaja, sillä tarjolla oli ainakin "multi travel", EU-UK ja UK-EU -adaptereita. Onneksi liikkeen jouluapu oli keventänyt tunnelmaa jäjestämällä kaipaamani kaksipiikkisestä kolmepiikkiseen muuntavat UK-EU -kyltin alle.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti