lauantai 18. huhtikuuta 2009

Lontoossa

Pääsiäisloman kunniaksi raahasin itseni Euroopan suurimpaan kaupunkiin, Juicen boogien tyyssijaksi nimeämään Lontooseen. Saarivaltakunnan pääkaupunki on minulle tuttu jo edellisiltä reissuilta, joten tällä kertaa oli aikaa katsella rauhassa ympärilleen. Kaupunkilomailu on tunnetusti tylsää, joten nostin panoksia ottamalla matkaseurani kanssa hostellihuoneen vähän kauempaa kaupungin keskustasta. Homeinen dormi paikallisen lähiöbaarin yläkerrassa loi oivan kontrastin saarivaltion pääkaupungin loistolle.

Loistokas Lontoo ilman muuta on, enkä puhu nyt vain Piccadilly Circuksen mainosvaloista. Kaupungista löytyy niin Viktoriaanista charmia, kun Thatcherilaista rupuisuuttakin. Kun hengailee Victoria Stationilla iltaysiltä, voi yhä kuulla imperiumin kaiun bongatessaan noin 16 kieltä puhuttavan ympärillään. Ahdasmielisemmästä pohjoisesta poiketen pääkaupungissa voi huoletta puhua äidinkieltään joutumatta väistelemään rupusakin viskomia kiviä – noh, keskustassa ainakin.

Jostakin kumman syystä eksyn aina vieraassa kaupungissa paikalliseen museoon. Minulle Lontoo on siksikin loistava matkakohde, sillä juuri British museumissa sijaitsevat monet läntisen maailman – ja hyvällä otoksella myös pallon muitten puoliskojen - kulttuuriaarteet. Mainita voi nyt vaikka Ateenan Akropoliin reliefit, jotka vetävät joka kerta hiljaiseksi. On myös kiva käydä morjenstamassa vanhaa kaveriani Ramsesta ja vilkaista ohimennen Rosettan kiveä. Hassua muuten, että tuo stemu näyttää joka kerta aina pienemmälle.

Yksi mukava piirre Britanniassa matkustamisessa on liikkumisen edullisuus. Erilaisia tapoja siirtyä paikasta toiseen on monia ja hinnat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Lontoosta Newcastleen pääsi huhtikuun alussa alle kympillä Euroissa laskettuna. Vaikka pääkaupunki täällä onkin legendaarisen kallis, ei turistina kannata tuijottaa jokaisen kolikon perään. Itse asiassa ökypaikkojen ulkopuolella hintataso oli hyvinkin kohtuullinen, kahvikuppi maksoi Oxford Streetillä vähemmän, kuin eräissä suosikkikahviloissani Espalla.

Eräs tavoitteistani tällä reissulla oli olla eksymättä Denmark streetin musiikkiliikkeisiin, sillä sänkyni alle ei mahdu enää yhtäkään kitaralaukkua. Tämä tavoite piti, mutta HMV:lle eksyttiin kuitenkin musiikkia shoppaamaan. Kaupoissa tuli muutenkin kierrettyä ihan mukavasti ja aika monesta rättikaupassa sitä löysi juro ja trendinvastainen suomalainenkin repuntäytettä. Kun kaupunkikierrosta täydensi vielä pintillä lähipubissa, oli Lontoo paketissa taas vähäksi aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti