Liverpool ei nimittäin ole enää harmaa, tumma, synkkä tai millään muullakaan tavalla teollisuuskaupunki. Newcastleen tottuneelle varsinkin Liverpool 1 -kortteli oli malliesimerkki 2000-luvun metropolin kaupunkikuvasta. Meininki oli kansainvälistä ja turisteja oli ihan joka paikassa. Hiljattain on ilmeisesti kipattu erinäisiä miljardeja uuteen rakennuskantaan ja kulttuurituotantoon. esimerkiksi 1840-luvun huippumoderni / 1970-luvun slummiutunut satama-alue on tänä päivänä vilkas vapaa-ajankeskus, mistä löytyy niin taidegalleriaa kuin museoitakin. Mukaan on mahtunut myös saaren suurinta kulttuuri-ikonia The Beatlesia esittelevä museo, missä on ainakin kivat penkit.
Nähtävyyksistä kävin katsomassa sen pakollisen potkupallo-ottelun, joka ei tarjonnut suuria yllätyksiä, väliaikaisen kotikaupunkini joukkue kun on ollut vähän heittopussin roolissa tänä vuonna. En ole suuri jalkapallon ystävä, mutta olihan Anfieldissä tiettyä taikaa ja fanishopista mukaan tarttuikin pakollinen LFC-kaulaliina.
Yksi asia tuli Liverpool-reissulla selväksi. Vanha tapani hankkia etukäteen vierailukohdetta kuvaava kartta ei ole todellakaan huono tapa: kansainvälinen retkikuntamme käytti nimittäin turhauttavan paljon aikaa lähiöiden murhakujilla pyörimiseen google-mapsin mustavalkoprintin kanssa. Taas oli suomalaisen vuoro olla järjen ääni ja sijoittaa se viisi Puntaa turistikarttaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti