lauantai 23. toukokuuta 2009

Once there was a way to get back homeward / once there was a way to get back home

Kuten sanotaan, ei samaan virtaan voi astua kahdesti ja usein kotiin palatessaan huomaakin palaavansa jonnekin muualle, kuin mistä oikeastaan on lähtenyt. En halua sotkea tähän filosofiaa, metafysiikkaa tai parapsykologiaa - toteampahan vaan, että lähtiessäni Suomesta maassa oli vielä lunta.

Tosiaan, Englantiin tuli kevät maaliskuussa. Keväällä tarkoitan siis sitä, että ulos uskalsi mennä t-paidassa. Valitettavasti keväistyminen jäi tälle asteelle, sillä lämpötila ei juuri kehittynyt kolmen viimeisen vaihtokuukauden aikana. Suomessa sen sijaan kevät on ilmeisesti vasta tullut, mutta keskilämpötila taitaa olla korkeampi – mahtavaa.

Kotiin palaaminen on matkustavaiselle tietysti eräänlainen siirtymäriitti. Matkalla herätään uuteen tietoisuuteen yleensä aamuyön pikkutunneilla ja keskustellaan sisäisen äänen ja taksikeskuksen uneliaan kesäapulaisen kanssa joukkoliikenteen yksityiskohdista. Lentokentät puolestaan testaavat kansainvälisen lentoliikenteen laintaulujen ulkoaosaamisen ja lennoilla saa sen viimeisen BA:n ehtoollisen munakokkelilla täytetyn öylätin ja kitkerän instant-kahvin muodossa. Kotimatkasta tulikin tavallaan todiste siitä osaamisesta, mitä lähdin Englannista hakemaan: taksikeskuksen neiti ei pyytänyt kertaakaan toistamaan mitään, sain puhuttua kitarani jokaiseen kolmesta lentokoneesta ja löysin oikean terminaalin ja portin Heathrowlta tähän opastaneiden näyttölaitteiden ollessa poissa käytöstä – ja koko kentän ollessa luonnollisesti kaaoksessa.

Kotiinpaluu on tietysti prosessi, joka ottaa vielä aikansa. Tällä hetkellä vietän matkalaukkuelämää odotellessa kämppäni kylppäriremontin valmistumista sorvaten kesätukihakemuksia ja leikkien turistia Turussa. Kesäisestä kaupungista täytyy ottaa kaikki irti, siirrynkin seuraavaksi opiskelijalounaalle Assarille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti