lauantai 16. toukokuuta 2009

Maamerkkejä
















Kauan siinä meni, mutta muutamaa päivää ennen kotimatkaa löysin sen: kauan etsityn ja kaivatun englantilaisen luontoelämyksen. Sympaattinen Haltwhistlen pikkukylä onnistui tarjoamaan minulle tuplajättipotin, sillä samalta reissulta löytyi sekä sorateitä, että huikea pätkä roomalaisaikaisia raunioita.















Päiväretkeni brittilandelle oli tarkoitus olla viimeinen pidempi tallustelu ennen kotimatkaa. Alku ei ollut lupaava, sillä junan liikahtaessa Newcastlen asemalta alkoi peribrittiläinen kaatosade. Sateesta en päässyt eroon reissulla, mutta hitot siitä. – Ehkäpä muitten turistien puuttuminen omalta osaltaan teki kokemuksesta niin miellyttävän. Lyhyen junamatkan jälkeen löysinkin itseni taas maaseudulta etsimässä opastetun reitin alkupäätä. Pitkään ei tarvinnut kävellä, sillä opasteet alkoivat rautatieasemalta.















Sateessa tallustaminen oli mahtava kokemus - ihan oikeasti. Gore-takki piti toki veden poissa iholta, mutta sumun täyttämät laaksot olivat huimaa katsottavaa korkeammilta maastokohdilta. Olin valinnut reittini siten, että se noudatti muutaman kilometrin verran Hadrianuksen muuria, jonka kyseinen keisari aikanaan rakennutti pitämään barbaarit imperiumin ulkopuolella. Ei voi kun ihailla jannun työnjälkeä, sillä kivet ovat aika hyvin vaaterissa, vaikka rakennustöistä alkaa olemaan pari tuhatta vuotta aikaa. Muuri oli kaiken lisäksi sijoitettu maastoon siten, että näkymät olivat huimat joka suuntaan.

Reissun jälkeen ei voi kuin onnitella itseään: onnistuin todella löytämään tästä tuhansien pikiteiden maasta kilometritolkulla mielenkiintoista maisemaa, jota pääsi tutkimaan hartianlevyisiltä poluilta. Brittiläistä tunnelmaa tarjosivat tietysti suurten nummien ylitykset, joissa polkua ei ollut näkyvissä. Partiopojan vaistoilla harkitsin hetken kompassin turvautumista, kunnes päädyin kääntämään karttani oikeaan suuntaan käyttämällä maamerkkinä parin kilometrin mittaista roomalaisaikaista vallitusta. Lisäksi pääsin tarpomaan myös ihan umpimetsään, kun ”Public footpath” vain noin niinkun katosi jonnekin. Kotona sukkia kuivaillessa fiilis on korkealla, tämä otetaan uusiksi seuraavalla Englannin-reissulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti