tiistai 10. helmikuuta 2009

Terveellisemman kouluruokailun puolesta

Siita kuulemma tietaa, etta kaveri on vaihdossa, kun saa sahtopostiviestin ilman yhtaan skandinaavista aakkosta. Jos kaiffari sattuu opiskelemaan oikein kaukana, saattavat puuttua myos valimerkit. Tama paivitys on kirjoitettu iloksenne koulun atk-tilassa tahmaisella brittinappiksella.

Koen kuuluvani niihin ihme hippeihin jotka ajattelevat, mita suuhunsa pistavat. Lopetin punaisen lihan syonnin kait vuonna 1998 ja ruokin iseani lahinna luomuporkkanoita ja reilun kaupan banaaneita. Taalla Englannissa olen kuitenkin joutunu ajattelemaan uudestaan eraita periaatteitani.

Kuten aiemmin avauduin, ei ruuanlaitto taalla ole aivan yksinkertaista. En asu kautannollisen matkan paassa yliopistolta, joten olen ottanut mallia paikallisista ja korvannut usein lounaani sampylalla jossakin kampusalueen kahvilassa. On ollut mukava havaita, etta suomalaisesta kulttuurista poiketen taalla eivat sampyla ja kahvi vie opiskelijaa konkurssiin. Lisaksi paikallisilla on jannittava maku sapuskan suhteen, eika heti tule mieleen parempaa valipalaa, kuin Cheese and Spring Onion -sampyla - paitsi ehka pussi viinietikalla maustettuja sipseja.

Ajatus sipsipussista normaalina valipalana on ehka kanaalia suurempi ero brittikulttuurin ja monen mannereuroopan maan valilla. Taalla loytyy melki joka rakennuksesta valipala-automaatti, jossa on tarjolla 25 gramman sipsipusseja. Suosituimmat maut taitavat olla meikelaisittain raskaasti suolattu perusmalli, juusto/sipuli ja viinietikka.

Itse valipala-automaatit ovat mahtava systeemi, enka enaa taman kokemuksen jalkeen pysty hyvaksymaan vastaavien poistamista Suomen kouluista - voi kuinpa omana kouluaikanani olisi purkkalihan ja kumiperunat voinut korvata sipsipussilla tai kolmioleivalla. Kuppi cappucinoa olisi myos ollut kiva lisa. Edelleen suomalisesta valipalakulttuurista poiketen brittien snacksit ovat kaiken lisaksi kohtis edullsia: Sipsipussi irotoaa automaatista noin 50 meikelaisella sentilla. Oman lisansa automaattikulttuurin tuo se lahes pajatsomainen tunnelma, kun yrittaa dominoefektin avulla saada koneesta putoamaan samalla kertaa toisenkin sipsipussin. Tallaisia onnistumisen elamyksia sita paattajat kouluun tarvitaan, ei mitaan helkkarin pesapalloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti