Britannian ikonografiaan kuuluvat liikenteen seassa kävelevät hassunhauskoihin mustiin kypäröihin pukeutuneet poliisit ja karhunkarvahatuissaan jonkun julkisen rakennuksen edessä hikoilevat sotilaat. Postikortti-Britannian takana onkin varsin mielenkiintoinen valvontakulttuuri, jossa hassut hatut näyttelevät sivuroolia.
Uudet vaihto-opiskelijat perehdytetään yliopiston puolesta brittiläiseen valvontakulttuuriin. Orientointiluennolla meitä opastettiin turvalliseen opiskeluun mm. opetusvideolla. Onkin tärkeää muistaa sulkea ikkunat ja lukita polkupyörä. Meitä pelottelemaan oli ala-aste tyyliin tuotu alueella partioiva poliisi, jolta saimme kuulla, kuinka kampuksella on kamera joka kulmassa ja poliisi joka kulman takana. Rikos ei siis ilmeisesti kannata täälläkään.
Huomasin itse hyvin pian, ettei koulupoliisimme liioitellut kadulla partioivien poliisien määrää. Britanniassa uskotaan näkyvään valvontaan, sillä poliisit partioivat tosiaan kaduilla tiheästi. Standardi skoude liikkuu jalan ja usein yksin. Idea on tietysti, etteivät ihmiset sorru rötöstelyyn, kun viranomainen on parin metrin päässä. Tämä on tietysti osittain tottakin, mutta uskoisin keskiverto-opiskelijan olevan joka turvassa tapauksessa päiväsaikaan kampusalueen kaduilla. Suurin osa yliopisto-alueen rikoksista on nimittäin täälläkin polkupyörä- ja muita pienvarkauksia ja rikoksessa ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä molempina osapuolina saman koulun opiskelijat.
Itse olen kotoisin pohjoishelsinkiläisestä lähiöstä ja poliisin tullessa vastaan kadulla käskee aivojeni primitiiviosa etsimään nopeinta pakoreittiä. Kulttuurishokista toivuttuani olen oikeastaan oppinut pitämään brittisysteemistä – onpahan aina joku opastamassa eksynyttä vaihtaria oikeaan suuntaan. Joka nurkassa sojottavat valvontakamerat sen sijaan ovat oikeastaan alkaneet näyttää jo hieman hupaisilta: mm. pyykkituvassamme on kameravalvonnasta varoittava kyltti. On sinällään hienoa, että yliopiston Security Control Centre huolehtii myös kalsarieni turvallisuudesta. Toisaalta en usko valvontakameran tosi keikkamiestä pysäyttävän – jos joku haluaa pesukoneemme todella rosvota, eivät siinä kamerat pidättele. Mieleen tulevat pakostakin Orwellin 40-luvun lopulla kehittelemät dystopiat. Luinkin jostakin tutkimuksesta, että keskivertobritti näyttäytyy päivittäin noin 400 valvontakamerassa. No, kaikki julkisuushan on hyvästä.
Uudet vaihto-opiskelijat perehdytetään yliopiston puolesta brittiläiseen valvontakulttuuriin. Orientointiluennolla meitä opastettiin turvalliseen opiskeluun mm. opetusvideolla. Onkin tärkeää muistaa sulkea ikkunat ja lukita polkupyörä. Meitä pelottelemaan oli ala-aste tyyliin tuotu alueella partioiva poliisi, jolta saimme kuulla, kuinka kampuksella on kamera joka kulmassa ja poliisi joka kulman takana. Rikos ei siis ilmeisesti kannata täälläkään.
Huomasin itse hyvin pian, ettei koulupoliisimme liioitellut kadulla partioivien poliisien määrää. Britanniassa uskotaan näkyvään valvontaan, sillä poliisit partioivat tosiaan kaduilla tiheästi. Standardi skoude liikkuu jalan ja usein yksin. Idea on tietysti, etteivät ihmiset sorru rötöstelyyn, kun viranomainen on parin metrin päässä. Tämä on tietysti osittain tottakin, mutta uskoisin keskiverto-opiskelijan olevan joka turvassa tapauksessa päiväsaikaan kampusalueen kaduilla. Suurin osa yliopisto-alueen rikoksista on nimittäin täälläkin polkupyörä- ja muita pienvarkauksia ja rikoksessa ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä molempina osapuolina saman koulun opiskelijat.
Itse olen kotoisin pohjoishelsinkiläisestä lähiöstä ja poliisin tullessa vastaan kadulla käskee aivojeni primitiiviosa etsimään nopeinta pakoreittiä. Kulttuurishokista toivuttuani olen oikeastaan oppinut pitämään brittisysteemistä – onpahan aina joku opastamassa eksynyttä vaihtaria oikeaan suuntaan. Joka nurkassa sojottavat valvontakamerat sen sijaan ovat oikeastaan alkaneet näyttää jo hieman hupaisilta: mm. pyykkituvassamme on kameravalvonnasta varoittava kyltti. On sinällään hienoa, että yliopiston Security Control Centre huolehtii myös kalsarieni turvallisuudesta. Toisaalta en usko valvontakameran tosi keikkamiestä pysäyttävän – jos joku haluaa pesukoneemme todella rosvota, eivät siinä kamerat pidättele. Mieleen tulevat pakostakin Orwellin 40-luvun lopulla kehittelemät dystopiat. Luinkin jostakin tutkimuksesta, että keskivertobritti näyttäytyy päivittäin noin 400 valvontakamerassa. No, kaikki julkisuushan on hyvästä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti