keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Opiskelua vieraalla maaperällä

Kaikista suurin vaihtariklisee on se, että vieraaseen maahan lähdetään kittaamaan halpaa heinäkenkää ja heilumaan yökerhossa joka aamu viiteen asti. Monessa tapauksessa tämäkin klisee omaa yhtymäkohdan reaalielämään, mutta keskivertovaihtarin arki on usein paljon muuta, kuin paikalliseen yöelämään tutustumista.

Täällä saarella opiskelijoiden oletetaan tekevän suurin piirtein 30-tuntista työviikkoa. Luentoja on viikossa kolme-kuusi ja jokaiseen luentosarjaan liittyy seminaariryhmä. Seminaaria varten luetaan kirjallisuuspaketti ja valmistaudutaan vastaamaan ennakolta annettuihin kysymyksiin. Käytännössä tämä johtaa siihen, että opinnoissa menestyvät henkilöt lukevat hemmetin paljon. Fiksu tyyppi löytää varmasti tarpeelliset lähdeteokset nopeasti, muodostaa kypsän vastauksen viitteineen ja esittää asiansa selkeästi seminaarissa. Keskivertovaihtarimme tyytyy lukemaan paperit ja keksimään edes jotakin sanottavaa.


Kahden ensimmäisen kouluviikon perusteella voin sanoa, että opiskeluissa ei täällä pääse helpolla. Lantin kääntöpuoli on se, että tällä pänttäämisjärjestelmällä oppii väistämättä lähteiden käyttöä ja vastaan kävelee paljon uutta jännää tietoa. Työskentely ja erityisesti vieraan kielen käyttö seminaareissa vaatii totuttelua, mutta keskustelut antavat oman mielenkiintoisen lisänsä oppimiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti