Lienee jonkinlainen sössölogian tosiseikka, että jokainen yhteisö tarvitsee aina omat gangsterinsa. Ala-asteikäisenä aiheutin käsittääkseni puolet huoltoyhtiömme toimistoon tulleista valituksista ja lapsuuteni urheilumuistot sisältävätkin yleensä sen "talkkari tulee, kikeen!" -vaiheen. Jotenkin olen aikuisempana oppinut pitämään itseäni valtavirtaan kuuluvana kilttinä humanistipoikana, joten olin aika yllättynyt saadessani tanaan kirjeen, joka oli otsikoitu "ANTI SOCIAL BEHAVIOR".
Homman nimi oli siinä, että paikalliset asukkaat ovat alkaneet valittaa asuntolastamme kantautuvasta metelistä. Opiskelijoista lahti kuulemma liikaa ääntä, kun odottelimme palokuntaa pari päivää sitten. Ketään ei tosin näytä kiinnostavan, miksi meidät raahattiin kahdesti samana aamuyönä pihalle odottelemaan palokuntaa, jota ei kuitenkaan koskaan näkynyt: Yliopiston henkilökunta keskittyi lämmittelemään autossaan sen puolisen tuntia, jonka sireenien sammuttaminen kesti. Laskuhumalaiset opiskelijat olisi nähdäkseni saatu hiljennettyä helposti, vaikkapa päästämällä heidät takaisin omaan sänkyynsä.
Koska koemme yliopiston kohtelevan meitä silloin talloin - tai oikeastaan aika usein - epäreilusti, olemme ryhtyneet vastarintaan. Saksalainen naapurini laati komean valituskirjelmän, jolla akselimme vaatii muutosta keittiökalusteisiimme. Lähtokohtahan siis on, että meillä on käytössämme esmes vain yksi mikroaaltouunin kokoinen jääkaappi kuudelle jannulle. Kevään aikana yliopisto on kohentanut köökkiämme lähinnä vaihtamalla mikroaaltouunin - mikä sattui olemaan ainoa toimiva asia koko hemmetin keittiössä.
Käännyttyämme näin yhteisöä vastaan, emme voi kuin odottaa imperiumin vastaiskua. Brittibyrokratian tuntien saattaa kuitenkin olla niinkin, että lukuvuosi jos toinenkin ehtii päättyä ennen kuin vaatimuksemme päätyy käsittelyyn. Ensi yöksi laitan tosin korvatulpat, etten taas päädy pihalle värjöttelemään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti