torstai 12. maaliskuuta 2009

Britanniaa kaikilla aisteilla

Yhdistynyt Kuningaskunta on suomalaispojalle aika kokonaisvaltainen kokemus. Palloa tallatessa olen huomannut, että turistina sitä keskittyy usein liikaa vain katselemaan ja omaksumaan näkemäänsä. Näin marraskuun puoliväliin tultaessa nämä saaret ovat valloittaneet kaikki aistini. Kuulo tosin meni brittirokille jo teininä, mutta tänä keväänä on ollut muitten aistien vuoro.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että eräs kauaskantoisimpia keskustelunaiheita asuntomme yhteiskeittiössä on paikallisen paahtoleivän maku. Ilmeisesti me norjalaisen ja saksalaisen kanssa ollaan vähän neitejä tässä asiassa, mutta totuus on, ettei brittitoasti oikeasti maistu yhtään millekään. Lisäksi siitä saa varmasti kaikki mahdolliset sydän- ja verisuonipahuudet. Kulunut fraasihan menee, että vitivalkoisen paahtoleivän tarkoitus on pitää pekonia paikallaan.

Yhteiskeittiöstämme puheen ollen Englanti haisee tosi kummalle. Esimerkiksi asuntomme suihku haisee ihan erilaiselle aamuisin ja iltaisin: aamulla se tuoksuu hieman vanhalle siivousämpärille ja illalla taas kotoisen Yo-kylän yhteispesulalle. Tämä muutos johtuu ilmeisesti muutaman erilaisen suihkusaippuan aiheuttamasta reaktiosta ilmeisesti autokäyttöön suunnitellussa lämmittimessämme.

Näin iltaisin ennen nukahtamista on mukava katsella lempeästi tuulessa heiluvia ikkunaverhoja. Britit eivät ole kuulleetkaan kaksiokerroslaseista, tiivisteistä nyt puhumattakaan. Näin talvisin on syytä kietoutua huolellisesti peittoon, ettei kylmä tuuli pääse puhaltamaan selkään yöllä. Tänä yönä ei tosin ole vilustumisvaaraa, sillä kämppäni lämppäri on alkanut puskemaan lämpöä oikein urakalla – vastahan mä käynnistinkin sen toissapäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti